小說講述了(le)一(yi)(yi)個年輕學(xue)徒在(zai)師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)的師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)指(zhi)導(dao)下(xia)逐漸(jian)成長,但師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)卻突(tu)然(ran)離世的師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)故(gu)事。在(zai)師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)生病期間,師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)學(xue)徒一(yi)(yi)直不離不棄,師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)對師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)傾注了(le)全部愛和(he)關懷。師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)然(ran)而當師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)最后告別(bie)這(zhe)個世界時,師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)學(xue)徒悲痛欲(yu)絕地哭喊著:“師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)不要呀(ya)!師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)”師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)留下(xia)的師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)遺(yi)言和(he)教誨成為學(xue)徒一(yi)(yi)生的指(zhi)引,他決定(ding)繼承師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)的師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)事業,傳承下(xia)去。師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)師(shi)(shi)(shi)傅(fu)(fu)(fu)(fu)